tiistai 25. elokuuta 2015

Olemisen riemu


Mitä minä pelkään? Olen osa äärettömyyttä.
Olen osa kaikkeuden suurta voimaa,
yksinäinen maailma miljoonien maailmojen parissa,
niinkuin ensi luokan tähti, joka sammuu viimeksi.
Riemu elää, riemu hengittää, riemu olla olemassa!
Riemu tuntea ajan jäisenkylmänä valuvan suoniansa pitkin

ja kuunnella yön hiljaista virtaa

ja seisoa vuorella auringossa.
Käyskelen aurinkoa pitkin, seison auringolla,
en tiedä mistään muusta kuin auringosta.
Aika-muuntajatar, aika-hävittäjätär, aika-loihtijatar,

tuletko uusin juonin, tuhansin kavaluuksin tarjoamaan

minulle olemassaolon
niinkuin pienen siemenen, niinkuin kehään kiertyneen
käärmeen, niinkuin merellisen luodon?

Aika-sinä murhaajatar-väisty luotani!

Aurinko täyttää rintani suloisella hunajalla ääriä myöten
ja sanoo kerran sammuvat kaikki tähdet,
mutta ne loistavat aina pelkoa vailla.

-Edith Södergran